Aika ei tullut pitkäksi Pirkanmaan Rauhanturvaajien messi-illassa toukokuussa Tampereella, kun kotikaupungissaan esiintynyt valt.tri, eversti evp. ja tutkija Pekka Visuri lähestyi yleisöä runsaalla lähdemateriaalilla ja terävillä huomioilla. Teemana oli kriisinhallinta malliesimerkkinä Irak.

Visuri valotti erityisesti suurvaltalogiikkaa, joka hänen mukaansa on periaatteessa aina samanlainen oli kyseessä sitten Rooman imperiumi, Suur-Saksa tai Yhdysvallat. Kun suurvallan arvovaltaa loukataan esimerkiksi terrorihyökkäyksellä, ensimmäinen reaktio on kysymys: ”mihin hyökätään?”

- Aina ei ole helppo keksiä hyökkäyskohdetta. Kun Hizbollah iski merijalkaväen majoitukseen Libanonissa, Yhdysvallat mietti vastaiskua Syyriaan tai Iraniin. Vasta vuosi tapahtumien jälkeen päästiin yhteisymmärrykseen, että kohde onkin Grenada. Ainoa syy tämän kohteen valintaan tuntui olevan suurvallan voimannäyttö, Visuri perusteli.
 

Kosovon sotaa 1999 ovat monet arvostelleet. Henry Kissingerin mukaan se tuotti "maailmaan uuden epäjärjestyksen". Naton sotilaita kiellettiin jopa käyttämästä nimitystä sota, ja käskettiin puhua peitenimillä "humanitaarisesta interventiosta" tai "ilmakampanjasta". Naton joukkoja komentanut kenraali Wesley Clark sanoi myöhemmin: "Sotaahan se oli tietysti".
 

Informaatiosodankäynti aloitettiin hyvissä ajoin, ennen kuin Irakiin oli virallisesti alettu viemään demokratiaa

Irakin-miehityksen taustalla Visuri näkee paitsi öljyalueella läsnäolon myös edellä mainitun suurvaltalogiikan: yhdennentoista syyskuun tapahtuma antoi ei ainoastaan tilaisuuden, vaan aiheutti suureen paineen hyökätä. Kysymys olikin vain siitä kumpi ensin, Afganistan vai Irak. Aakkosjärjestykseen päädyttiin.
 

Pekka Visuri esitteli mm. brittiläisen Economist-lehden piikikkäitä näkemyksiä, jossa luonnehditaan Bushin Irak-politiikkaa paoksi eteenpäin kamelin selässä: ”Mitä hittoa Irakissa oikein tehdään, miksi sinne ollaan menty ja miten sieltä pääsee pois?”
– Irakissa sotilaita ja poliiseja vastaan kohdistetaan keskimäärin 70 iskua päivässä. Yhdysvaltain tappiot ovat yli 1600 kuollutta ja haavoittuneita 15 000. Verrattuna Vietnamiin Irakissa ei puhuta samasta mittakaavasta, mutta kahden ensimmäisen vuoden tappiovauhti on sama molemmissa. Kotirintamalla tämä on jo hankala asia ja alkaa suurvallan puitteissakin jo tuntua, Visuri totesi.

Hänen mukaansa Irakissa tai Afganistanissa on eri asia voittaa taistelu kuin koko sota.
- Kuka lopulta voittaa, eli 10, 20 tai 30 vuoden kuluttua? Aikakäsitys idän ja lännen välillä on hyvin erilainen. Jos on suuri materiaalinen ylivoima, mutta ei ole aikaa, on lopulta heikoilla, jos taas vastapuolella on aikaa kestää tappioita. Visurin mukaan rauhanturvaamistehtävät ja sotatoimet on pidettävä visusti erillään.
- Sir Roselta, YK-joukkojen komentajalta Bosniassa kysyttiin mikä oli tärkein oppi Bosniasta? Rose vastasi: ”Älkää koskaan sekoittako rauhanturvatoimintaa ja sotatoimia keskenään. Sillä jos taistelee, ei voi osallistua rauhanturvaamiseen”.
 

Messi-ilta kiinnosti myös muitakin kuin PirmRT:n jäseniä