| |
|
Käivärägallerian haastattelussa PirmRT:n jäsen Seppo Korkeila:
1. Nimi, syntymävuosi -ja paikka ja perhesuhteet
Seppo Veli Tapani Korkeila 9.6.1949 Tuulos, naimisissa, kaksi aikuista lasta, tytär ja
poika. Tyttäreni poika Kalle, n 1 v 4 kk, kutsuu minua osuvasti sanalla Pö. Olen
pohdiskellut onkohan se lyhenne jostakin kuvaavasta hiukan pitemmästä sanasta. Joka tapauksessa vaariaan sillä tarkoittaa.
2. Koulutustausta
Lukion kävin Hämeenlinnassa ja Kadettikoulusta (kurssi 58) valmistuin 1974. Kenttätykistön
kapteenikurssin suoritin 1978-1979, huoltoupseerikurssin 1980, huoltoesiupseerikurssin
1985,taisteluvälinehuoltoupseerikurssin 1987, ylemmän päällystön kurssin 2002. Olen myös
osallistunut alueelliselle maanpuolustuskurssille ja Norjassa 1998 huollon UNLog-kurssille.
3. Missä ja koska olet palvellut rauhanturvajoukoissa ja missä tehtävissä?
Vuosina 1984-85 toimin Golanilla YKSV:ssä huoltotoimiston päällikkönä ja osan aikaa
samalla myös pataljoonan huoltopäällikkönä (DCLO, CLO). Vuosina 1998-1999 toimin YKSL:ssä
Libanonissa CSupO:na ("täydentävän huollon päällikkö") UNIFIL:n esikunnassa Naqourassa.
Samalla olin suomalaisten esikuntaryhmän vanhin. Tunnetumpi nimitys sille on Suomi-saunan
muktari.
4. Mitä parhaiten jäi rt-keikoilta mieleen?
Tehtävää aloittaessa korostui perehtymisen ja perehdyttämisen tärkeys sekä sen toimivuus.
Työn kestäessä sodan monet murheelliset kasvot, mutta samalla rauhanturvatyön antama
mahdollisuus voimavarojen riittämättömyydestä huolimatta, tehtäviä vaihdettaessa
seuraajalle onnistumisen tunnetta ja samalla edessä olevat monet uudetkin vaateet,
jälkikäteen rauhanturvatyön tärkeä merkitys, erityisesti suomalaisten onnistunut ja
arvostettu toiminta sekä osaaminen. Tehtävän jälkeen toistuvasti näki, miten hyvässä Suomessa elämme. Nämä kaikki ajat oma perhe piti
elämänolot yllä kotimaassa; oli hyvä palata takaisin.
5. Toimit nykyisin MPK:n Pirkanmaan piiripäällikkönä. Mitä kaikkea olet ehtinyt työstää sitä ennen?
Puolustusvoimien palveluksessa olin vuoteen 2004 asti, kunnes täytin 55 vuotta ja
siirtyminen lainmukaisesti reserviin tuli tapahtua. Viimeiset neljä vuotta toimin Ähtärin
Asevarikon päällikkönä, sitä ennen olin reilun puoli vuotta PvMatL:n esikunnassa ampumatarvikeosaston
apulaisosastopäällikkönä tultuani Libanonista. Lähes yhdeksän vuotta toimin Sääksjärven
Asevarikon päällikkönä
Vuoreksessa, sitä ennen noin kolme ja puoli vuotta AseV 5:n varastopäällikkönä/varikkoupseerina
(nykyisin Panssarivarikko). Kenttätykistössä toimin noin kuuden vuoden ajan urani alussa,
ensin
KarTR:ssä ja sen jälkeen JPstossa (nykyisin JTR), mistä siirryin Panssariprikaatin
esikuntaan noin kuudeksi vuodeksi huoltotoimiston toimistoupseeriksi ja
toimistopäälliköksi.
Varusmiespalvelun jälkeen kävin Poliisiopiston kokelaskurssin, minkä jälkeen työpaikkani
oli Helsingin Poliisilaitos, ensin keskusosasto järjestyspoliisin puolella ja sen jälkeen
rikososaston varkaus-ja ryöstöjaoksissa. Poliisiurani kesti vajaan kaksi vuotta.
Lukion jälkeen harjoittelin pankissa, mutta siitä varsinaista työuraa ei tullut eikä
myöskään rahan kasaamisen taitoa.
6. Mikä MPK:ssa ja nykyisessä tehtävässäsi on mielenkiintoisinta ja
toisaalta haastavinta?
Maan puolustaminen laajassa merkityksessä tulee vahvasti vastaan nykyisessä työssäni.
Vapaaehtoisten toimijoiden ote maanpuolustuksen kouluttamisessa ja arvostamisessa on
ehdottomasti mieluisinta ja yllättävän laajaa. Osaajien monipuolisuus ja kokemus antaa haastetta toiminnalle. Heidän
tietojensa, taitojensa ja kokemustensa hyödyntämisen osaaminen sekä resurssien rajallisuus
tekevät nöyräksi joka kerta, kun perehtyy jälkikäteen toimintavuoden saavutuksiin.
Luvut niin valtakunnallisesti kuin piireittäinkin puhuvat hyvin merkittävästä asiasta.
Vuosittain koulutusta annetaan reilusti yli 30 000 kurssilaiselle. Siitä yli puolet on
selkeästi sotilaallisen koulutuksen piirissä. Haaste on siirtyä vuoden 2008 alusta lukien asemaltaan
lakiperustaiseen julkisoikeudelliseen yhdistykseen ja saada toiminta nivellettyä kaikkiin
eduskunnan hyväksymän selonteko 2004:n osatekijöihin niin Puolustusvoimien kuin muun
suomalaisen yhteiskunnanosiin.
7. Maakuntajoukkojen koulutus on tulossa osittain MPK:n harteille. Mitä muutoksia tai
paineita tämä luo koulutustoimintaan?
Maakuntajoukot ovat Puolustusvoimien joukkoja, joihin se sijoittaa henkilöstön. Tämä
henkilöstö pyritään saamaan parhaaksi mahdolliseksi myös siltä osin, että siinä
hyödynnetään vapaaehtoista maanpuolustusvoimaa. Varsinainen koulutus tapahtuu joukko-osastojen (vast) johdolla ja
vastuulla, mutta siten, että MPK-koulutusta hyödynnetään. Jatkossa saattaa
harjaantumisemme myötä käydä niin, että meiltä joukko-osastot tilaavat koulutuksen tai
siitä osia.
Pirkanmaalla on aloitettu maakuntajoukkokoulutus, mihin maanpuolustuspiiri on varannut
vuodelle 2007 kaksi kurssia. Siis hyvin vahvasti olemme heti alusta lähtien yhteistyössä.
Mieluisaa on nähdä,että meidän osaavia kouluttajia arvostetaan ja hyödynnetään. Hämeen Sotilasläänin Esikunta
on vahvasti liikkeellä.
Koska joukkojen kouluttaminen on jatkuvaa, vuodesta toiseen tapahtuvaa toimintaa, tulee
meidänkin muistaa, että näin on myöskin maakuntajoukkojen osalta. Siis pitkäjänteisesti
etenemme. Tuloksia nähdään yksittäisissä koulutustapahtumissa, mutta valmiita kokonaisuuksia ei synny kuin
pitkällä, sitkeällä toiminnalla. Luottamusta se osoittaa meidän työtämme kohtaan.
8. Ehditkö harrastamaan jotain maanpuolustuksen lisäksi?
En varsinaisesti harrasta mitään. Käyn kesäaikaan aika ahkerasti kalassa ja syksyisin
metsästämässä, erityisesti hirvijahdissa. Metsänraivaus tasoittaa jo muutamassa tunnissa
hankalimmatkin asiat, ja kuivia saunapuita on mukava kiukaan pesään lisätä. Tämän kauden hiihtokausi on lähes
avaamatta, mutta hämäläiseen tapaan sekin tapahtuu viiveellä - vuonna 2007 viikolla 16.
Totean, että tämä reilu puolitoista vuotta piiripäällikkönä on ollut samalla työ ja
harrastus. Eipä kovinkaan paljon luppoaikoja ole ollut, mutta en voi väittää, ettenkö
olisi ehtinyt sohvallekin lojumaan.
9. Mitäpä mieltä olet yhdistyksemme PirmRT:n toiminnasta?
Aikaisemmassa osassa käy selville, mitä rauhanturvatyökausilta jäi mieleeni. Omien
rauhanturvaajaveljien ja myös viimeaikoina sisarten kanssa samanlainen arvomaailma,
ajattelutapa ja kokemuspohja ovat "läyhyä tavaraa", etten sanoisi "sikaläyhyä". Edellä
olevat maininnat tarkoittavat parhainta mallia. Niin se on täällä Pirkanmaallakin, aktiivia "judanssia",
jota hyödynnetään monella saralla. On senioreita, on tapahtumia, mutta nyt tältä paikalta
katsottuna: on meillä erityisen hyviä toimijoita, kurssinjohtajia ja avainkouluttajia, on hyviä
kurssilaisia. Pääasia sotilaallisen koulutuksen osalta on se, että hyvin laajoja osia
kaikki rauhanturvaajat hallitsevat. Ovat toimineet oikeissa ja kovissa oloissa, he
osaavat.
Siis lyhyesti: oikein hyvää väkeä!
10. Mottosi?
Kun sotilastehtävissä vuodesta 1987 lukien olen ollut osallisena erilaisissa kehittämis-
ja rationalisointitoimissa, totean, että hyvään ja toivottuun suuntaan pääosin on voitu
edetä. Olemme juuri nyt erityisen ison muutoksen alla. Aika on rajallinen, resurssit ovat
rajatut, odotukset kohtalaisen suuret, mutta perusteet ovat luotu, joten selviämme jälleen.
Tarvitsemme monipuolista yhteistyötä. Tähän on yhteisössämme hyvät edellytykset. Osaamista
on laajasti ja kokemusta löytyy.
Siis: Hyödynnetään jo toimiva - vain sen perusteella voidaan kehittää.
"Vanhassakin repussa voi olla hyvät eväät".
Kiitos hyvästä rauhanturvatoiminnasta missioissa ja täällä kotiseudulla.
Haastattelun teki Ilpo Komulainen huhtikuussa 2007
|
